Peliluolan historiaa

Peliluola-palsta Mikrobitissä oli ensimmäinen kanavani lukijoiden suuntaan. Siitä tuli aika luonnollinen nimi koko tälle sivustolleni.

Peliluolaa johdin muistaakseni lähes 15 vuotta, sen lisäksi toimitin MB:n alkuvuosina paljon muutakin peliasiaa; arvosteluja, roolipeliasiaa, mestareiden marmoritaulua sekä pelien top-listoja. Myöhemmin erikoistuin vain Peliluolaan ja sielläkin pikkuhiljaa enemmän roolipelien suuntaan, jättäen tietokonepelit niistä enemmän tietävien haltuun. Pitkä Mikrobittikauteni päättyi hiukan kömpelösti Alasen Markun vajavaisista ihmissuhdetaidoista johtuen. Pienen tauon jälkeen jatkoin Pelit-lehdessä Nordic-palstallani. Tuolloin kirjoittelin pelkästään roolipeliasiaa, ja ilmeisesti suppeasta alan lehdistöstä johtuen palstallani oli kohtalainen suosio.

Suomalaisiin roolipelilehtiin olin kirjoitellut silloin tällöin, mm. Sinisessä lohikäärmeessä minulla oli vakiopalsta. Lehti vain ei ollut kovin pitkäikäinen. Mika Laaksosen luotsaamaan Magukseen kirjoittelin novelleja, seikkailuja ja peliesittelyjä.

1990-luvulla innostuin kokeilemaan oman lehden tekoa. Sain mukaan muutamia luovia ystäviäni. Claymore ilmestyi kuuden vuoden aikana kaikkiaan 20 kertaa tuoden iloisesti taitetuissa numeroissaan sopivasti huumoria ja asiaa ropekansan ihmeteltäväksi.

Pelit-lehdessä taipaleeni päättyi 2000-luvun alkupuolella ja sen jälkeen ainoa säännöllisempi kanava on ollut Mallix-lehti, jossa omaa palstaani pidin muutaman vuoden, erilaisista peleistä tarinoiden. Roolipelaaja-lehteen kirjoitin hyvän vastaanoton saaneen 'oman historiikkini'. Enemmänkin olisin sinne tekstiä voinut suoltaa, mutta kun eivät kysyneet. :)

Itse asiassa voisin puuhata edelleen monessa muussakin rope-asiassa, mm. coneissa, mutta joko ihmiset ajattelevat, ettei zombilla ole enää mitään annettavaa tai sitten ne eivät vain ymmärrä kysyä. Ja itse en taatusti lähde tyrkylle; itsensäylentäjiä riittää (tälläkin alalla) kyllä muutenkin.

Roolipelit

Roolipeleihin sain innostuksen legendaarisen Mattel Intellivision -konsolin myötä 1980-luvun alussa. Sen Dungeons & Dragons -luolaseikkailu sai minut ottamaan selvää pelin esikuvasta, oikeasta D&D-roolipelistä, jollaista en siihen asti ollut tiennyt olevan olemassakaan.

advanced_dungeons_and_dragons.png

Tällainen kaikessa
karuudessaan oli
1980-luvun D&D-
videopeli. Mutta
mahtava pelata!

Myös yksinpelattavat englanninkieliset sooloseikkailukirjat kiinnostivat tuolloin.

Kumpaakaan yllämainituista en noina aikoina pelannut, mutta niiden olemassaolo innosti minua suunnittelemaan omia pelejä. Itse tekemäni seikkailukirja ei ihan läpäissyt Otavan tiukkaa seulaa, se oli varmaan liian outo heidän ymmärrettäväkseen. Myöhemminhän suomalaiset kustannustalot kyllä käänsivät sooloseikkailukirjoja kotimaan kielelle.

Ensimmäistä roolipeliäni Aciremaa myin postitse halukkaille 50 markan hinnalla. Mainostilaa sain Mikrobitin Peliluola-palstallani, jossa kerroin kyhäelmästäni lukijoille. Acireman myöhempää versiota myytiin sittemmin myös Fantasiapelien juuri avatussa Helsingin liikkeessä, ja kaikkiaan sitä lienee myyty muutamia satoja.

Vuoden parin kuluttua tein hiukan paremman näköisen pelin, ensimmäiseksi suomalaiseksi 'oikeaksi' roolipeliksi mainitun Miekka ja Magian. Mainosmies Jari Koivisto teki siihen hienon kansikuvan, Tehokopiointi hoiti taiton ja minulle jäi tekstin luominen. Kuvituksena käytin muutamaa omaa tuherrusta ja myöhempinä aikoina peliguruksi nousseen Tuomas Pirisen pikku piirroksia.
Hyvä peli se oli pienkustanteeksi ja sitä myytiinkin monia satoja kappaleita, varmaan myös siksi, että se oli ainoa laatuaan. Suomeksi käännettyjä roolipelejä (D&D, Runequest ym.) tuli markkinoille sitten parin vuoden kuluessa jolloin Miekka ja Magia putosi aika marginaaliseksi tuotteeksi.

Joidenkin vuosien kuluttua väsäsin sitten Rapierin, haltiaroolipelin. Se oli kohtalaisen asiallisen oloinen ulkoasultaan enkä suostu sen sääntöjäkään huonoiksi moittimaan. Monet upeat kampanjat pelasimme haltioiden maailmassa.

Rapierin tultua loppuunmyydyksi tein siitä uudistetun version nimellä Elhendi. Peli oli sama tuttu, mutta osittain päivitetty ja paranneltu. Sitä on muuten edelleen saatavissa.

Lovecraftin kirjoista innoituksen saaneeseen Call of Cthulhuun tutustuttuani työstin oman kauhupelin. Sen nimeksi tuli Astra. Se julkaistiin oikein laatikossa, jossa sääntökirjan mukana tuli noppa, seikkailu ja pieni sarjakuva.
Astra ei ole huono peli, mutta sen taustamaailmasta ei tullut niin omaperäistä kuin olin tarkoittanut. Siihen tuli liikaa vaikutteita lovecraftiaanisesta maailmasta. Pelisysteemi on omaperäinen, nopea ja toimiva, mutta valitettavasti Astra niistä huolimatta ei koskaan kohonnut suosion loisteeseen vaan jäi tummien hirviöiden luomaan varjoon unohtumaan.

zombies.jpg

Zombit ovat aina olleet pelimaailmassa sydäntäni
lähellä. Ehkä niissä on jotakin samaa kuin minussa...

90-luvun loppuvuosina tein useita pieniä roolipelejä. Osa niistä oli aivan pelattavia, osa silkkoja herjoja tai parodioita. Menestynein niistä on ollut zombiroolipeli Kalmo, jota on myyty puolentuhatta kappaletta. Omia suosikkejani ovat myös maalaisroolipeli Inkkunen, Ankkunen, Ynkkynen ja Hakomäki sekä uusin viritelmä, kalevalaispeli Väinö, jossa ei tarvita lainkaan pelinjohtajaa.
Myös File X -yksinpelikirja onnistui hyvin, eikä Amebakaan ollut huono, vaikka vähän tylsä pelata. Tarkoituksella. Mitäpä ameban elämässä tapahtuisi kovin kiinnostavaa?

Figuuritaistelupeli Fartslammer ilveili aina hupaisan Games Workshopin kustannuksella. Ilmankos se myytiinkin loppuun nopeasti!

Näiden julkaisujen lisäksi olen tehnyt kymmeniä roolipelejä vain omaan käyttöön. Joitakin on pelattu useasti, joitakin kerran ja joitakin ei koskaan. Hauskaa niiden suunnittelu silti useimmiten on ollut ja aina niistä jonkin idean saa matkaan seuraavia pelejä varten.

Myöhemmin

Pelaan siis edelleen etupäässä rooli- ja lautapelejä, joita löytyy aika hyvä valikoima itseltä. Lisäksi kaupan on niin paljon upeita pelejä, että ammattilaisellakin on välillä valinnan vaikeutta.

Tietokonepelien osastoa en Peliluolan jälkeen ole aktiivisesti seurannut. Uudet pelit ovat jo vuosikymmenen ajan olleet niin isoja ja hienoja, etteivät ne koneessani varmaan pyörisikään. Valitettavaa on se, että näyttävyyden parantuessa kehitys peli-ideoiden kohdalla on pysähtynyt lähes kokonaan. Toisaalta kun hiukankin tietää pelitalojen kaupallisuuden maksimointiin tähtääviä filosofioita, ei voi kuin surkutella sitä, kuinka tylsäksi tietokonepeliala on ajautunut. Resursseja olisi vaikka minkälaisiin peleihin, mutta kun kaikki täytyy tehdä suuren tyhmän (ostavan) massan ehdoilla! Masentavaa.

Itse pelaan tietokoneella iänikuisia Worms'ia, Elastomaniaa ja muita vapaita pikkupelejä. GameBoy-suosikkini on klassikko Hyper Loderunner, johon saa tehtyä itse erilaisia kenttiä. Mahtavan hauskaa istuntoviihdettä se on ollut jo yli 20 vuoden ajan!

worms_armageddon_003.jpggblode.gif

Vasemmalla taisteluvaistot herättävä WORMS Armageddon ja oikealla aina mahtava (vaikka ei graafisesti) Hyper Loderunner

NYT eli syksyllä 2015

Muutama roolipeli on nytkin työn alla. Ikävä todeta sama asia aina vuoden välein, mutta Myrrysmiehet ovat edelleen (!) kokoamassa ja kustantamassa jonkinlaista 'Nordic compendium'ia. Siihen sisältyy useita vanhoja pelejäni, mm. Miekka ja Magia sekä Kalmo, Ameba, Väinö D20 sekä maalaisroolipeli Inkkunen, Ankkunen, Ynkkynen ja Hakomäki. Kokoomateoksen piti olla valmis Ropeconiin (vuodesta ei enää puhetta) mennessä, mutta saattaa olla että "ennen ropeconit loppuu kuin compendium ilmestyy", kuten vanha kansa mynämäellä tapaa sanoa.

Tämän vuoden Ropecon, joka poikkeuksellisesti jo toukokuussa pidettiin (ja yhtä poikkeuksellisesti oli viimeinen con Dipolissa) tein Tupilak-pelin. Se ei ole varsinainen roolipeli, vaan hiukan väinömäinen taulukoita paljon hyödyntävä kahden tai useamman pelaajan taistelupeli. Pelaajat ovat grönlantilaisia shamaaneja, jotka jokainen valmistavat tupilakin, eräänlaisen voodoo-henkisen hirviönuken, jonka tarkoituksena on tuhota vastustaja. Peli on helppo ja nopeasti pelattava seurapeli, ei mikään vakavahenkinen eskimotaikuussimulaatio.

Kesällä 2014 ilmestyi Marsin Agentit, jälleen kerran täysin uudenlainen roolipeli. Siinä pelaajat saavat hahmoikseen marsilaisia, jotka yksinään ovat tyhmiä kuin avaruusbootsit mutta ryhmässä varsinaisia avaruuden Arhinmäkiä. Tämä maailman ensimmäinen parviälyrope päätyi halukkaiden käsiin Ropeconissa. Myös Fantsusta ja myrryksiltä sitä saa.

Lisäksi ikivanha, ensimmäinen kaupallisesti jakamani roolipeli Acirema (The secret treasure of Raguoc in the Acirema dungeons), on edelleen saatavana englanninkielisenä pdf:nä kaikkien halukkaiden pällisteltäväksi. Seikkailija nimeltä Marko Peussa on ollut projektia johtamassa ja upeaa kuvitusta tekemässä. Acirema löytyy osoitteesta www.roguelantern.com/blog

HISTORIAA

11022013057.jpg

Toissavuotinen projektini oli muinaiseen Egyptiin sijoittuva kuolemaroolipeli Lännen maat, joka julkaistiin heinäkuun lopulla Ropeconissa.

Pelin kustansi erinomaisen hulppea Myrrysmiehet oy.

Pelin ideahan on tavattoman mullistava; yksi pelaaja - monta pelinjohtajaa. Tai itse asiassa muut pelaajat ovat vielä pelinjohtajaakin mahtavampia - suorastaan jumalia!

Pelissä.

Kansi poikkeaa tekijänoikeudellisista seikoista johtuen kuvassa olevasta, mutta pysyi samantyylisenä.

Lännen maat on saanut pelkästään kehuvia tai vielä kehuvampia arvosteluja osakseen. Mielestäni ei lainkaan syyttä, on se sen verran erikoinen tapaus ja vielä mukava pelata.

Egyptiaihe pysyi pelikuvioissa. Opetustarkoituksiin soveltuva muinaiseen Egyptiin sijoittuva roolipeli Valon maa valmistui ja on nyt netistä ladattavissa ilmaiseksi Otavan opiston sivuston kautta. Projekti oli mielenkiintoinen ja haastava. Peli ei saanut olla pelkkä sääntö- ja taustahistoriakokoelma vaan siitä piti tulla helposti pelattava ja sisäistettävä 'simulaatio' muinaisten egyptiläisten elämästä.

Silloin tällöin pohtimani tontturope olisi edelleen mahtavan hauska peliprojekti, enkä nyt tarkoita mitään hulvatonta revittelyä jossakin joulupukin pajassa. Pelissäni olisi aiheena ihan 'asiallinen' kampanja muinaisessa Suomessa. Silloinhan joka tönössä ja kartanossa oli omat kotihaltijansa eli suojelijatonttunsa; vähintään yksi mutta joskus koko liuta; sauna-, riihi-, mylly-, navetta- ja kotitontut kaikkine sukulaisineen, apulaisineen, vihollisineen ja sadunomaisine ympäristöineen antavat mahtavat puitteet kansallisromanttiselle fantasiaropekampanjalle.

Pelissä voisi olla niin perinteistä kamppailua hirviöitä vastaan (hiidet, menninkäiset, metsän eläimet) kuin dramaattisia juonitteluja (talonväen ihmissuhteet, naimakaupat, perinnöt sun muut) unohtamatta tietenkään luonnon tarjoamia uhkia ja haasteita; ukkonen, tulvat, tulipalot ja nälänhädät pitävät reippaan kotihaltijan kiireisenä. Kaikesta tästä saisi kehitettyä hyvän pelin, jossa riittäisi tunnelmaa, tekemistä ja miettimistä.

JULKAISUJANI

Ihan omaksikin avuksi kokosin listan julkaistuista tekosistani pelialalla. Onhan noita kertynyt. Lisäksi vielä 20 numeroa Claymore-ropelehteä.

- The secret treasure of Raguoc in the Acirema dungeons I ja II

- Miekka ja magia

- Miekan ja magian mestarit

- Rapier

- Elhendi

- Astra

- Roolipeliopas (+ uudistettu laitos)

- Kalmo (useita painoksia)

- Elokalmo

- Ameba

- Amoeba (englanninkielinen Ameba)

- Fartslammer

- Leluelo

- Inkkunen, Ankkunen, Ynkkynen, Hakomäki

- Ropelopedia Nordica

- File X

- Tilsaworld

- Väinö D20

- Jokaisen roolipelaajan saatananpalvontaopas

- Ork'idea (Claymoren liitteenä)

- Lännen maat

- Valon maa

- Marsin agentit

- Tupilak

Sitten on valtaisa määrä lähinnä omaan käyttöön tehtyjä pelejä. Roolipelit jätän suosiolla pois, mutta listaan joitakin mieleen jääneitä lauta- ja korttipelejä. Osa niistä yhä käytössä, uusimmat tältä vuodelta. Listasta puuttuvat kokonaan ennen vuotta 1990 tekemäni lautapelit, joita oli varmaan useita kymmeniä.

- Fantasiaolympialaiset, urheilulautapeli fantasiarotujen kesken

- Sikalan joulu, huumorikorttipeli sikojen teurastuksesta

- Fantasiapelit, korttipeli fantsun myyjistä ja asiakkaista

- CyberCity, keräilykorttipeli Cyberpunk-maailmasta

- Deadline, kkp toimittajista ja lehtitaloista

- Hockey Kings, erinomainen jääkiekkokorttipeli

- Paska, yksi miljoonasta humoristisesta 'pikkujoulu'-pelistä

- Metsäpolku, taktinen laattojenkeräilypeli

- Inferno, uudenlainen ja näyttävä Tsuro

- Venezuelan tullimies, bluffauslautapeli salakuljettajahengessä

- Comment, dixit-tyyppinen korttienarvailupeli

- Binsaret, kauhuaiheinen korttipeli

- Mertseger, egyptiaiheinen torakkapokeri

- Totuus, sairaan hauska kaverien analysointipeli

- Myyntitykki, vähintään yhtä hauska 'osta tämä'-korttipeli

- Maigret, helppo ja hauska salapoliisipeli

- Äiti tietää, hulvattoman outo kertomispeli äidin kiellot muistaen

- Arvauskeskus, hupaisan sujuva näkemyksenarviointipeli

- Ihmemies, erinomainen kekseliäisyyttä ja huumoria viljelevä peli

- Vakooja, oma versio Spyfall-pelistä, hyvin hauska pelata

- Tinytalk, keskusteluapua hiljaisille henkilöille

- Acireman aarre, aarteiden keräilyä noppia oikein sijoittamalla

- Sieniseuran tarinat, outojen ihmisten kummallisia tapahtumia

- Syöksykierre-Nick, sankaritarinoiden kerrontaa rennossa hengessä

- Väläkyt, torakkapokeri keksintöteemalla ja pienillä muutoksilla

- Dunwichin kultit, kauhukorttipeli Cthulhuhengessä

- Tuho, helppo ja nopea tuhoamispartypeli

- Tarzan - apinoiden kuningas, Dalmutityyppinen viidakkopeli